Vaikean ihmisen kohtaaminen
Ihmiset kysyvät minulta valmennuksissa usein apua vaikean ihmisen kanssa toimimiseen. Kysyn silloin takaisin:
- Millaisen ihmisen sinä koet vaikeaksi?
- Mitä sinussa itsessäsi herää, kun kohtaat tällaisen vaikeaksi kokemasi henkilön?
Lisäksi pyydän miettimään seuraavia kysymyksiä:
- Kokeeko kukaan sinua koskaan vaikeaksi?
- Kenen mielestä sinä olet vaikea ja miksi?
- Millaista palautetta olet saanut itsestäsi?
Miten voisit auttaa vaikeaksi kokemaasi ihmistä tulemaan tietoiseksi siitä, mitä hänen toimintansa sinussa herättää? Toisaalta, miten voisit kehittää omaa tietoisuuttasi ymmärtääksesi itseäsi, miksi koet tietynlaiset ihmiset vaikeina.
Koetko sinä erityisen vaikeina ihmiset, jotka räiskähtelevät? Koetko vaikeiksi ihmiset, jotka leikkivät kuollutta? Onko hankala työtoveri, asiakas tai esimies sellainen joka vaatii, vai sellainen, joka ei kerro, mitä hän tarvitsee?
Kun olet vastannut edellä oleviin kysymyksiin ja haluat tehdä asialle jotain, toimi vaikka näin:
Seuraavan kerran kun kohtaat henkilön, joka on mielestäsi vaikea, ilmaise, että sinulla on tilanteessa hankala olla. Älä yritä olla ajatustenlukija tai meedio, mennä kuudelletoista mutkalle sen takia, että osaisit toimia älykkäästi ja ammattimaisesti ihmisen kanssa, joka delegoi vastuun omasta rakentavuudestaan ympäristölle. Tällaisia ihmisiä ovat ne, jotka purkavat omaa pahaa oloaan epäasiallisella kielenkäytöllä, paiskomisella, komentelulla ja asiattomalla määräilyllä tai välinpitämättömyydellä.
Tällaisia ovat myös ne, jotka ovat näennäisesti läsnä, mutta henkisesti ovat kaukana poissa ja toivovat, ettei kukaan huomaa heidän olemassaoloaan. He ovat näennäisesti rauhallisia, mutta heidän pysähtyneeseen, liikkumattomaan olotilaansa sitoutuu energiaa, eikä heidän olemisensa tuo tilanteisiin mitään lisää vaan päinvastoin syö muidenkin energiavarastot tyhjiin.
Pohdi hetki itseäsi ja sitä, mahdatko sinä olla koskaan vaikea? Ehkä et ole se äänekkäin, joka päästelee suustaan asiattomuuksia tai ehkä kuvittelet olevasi se porukan hyväntuulinen ilopilleri hauskoine juttuinesi, mutta todellisuudessa ympärilläsi olevan ihmiset ovat lopen kyllästyneitä tapaasi heittää kaikki lekkeriksi ottamatta ikinä mitään tosissaan, kohtaamatta tosiasioita ja toisia ihmisiä koskaan oikeasti.
Vuorovaikutus on kahden kauppaa
Yhteistyö on hienovarainen leikki. On hyvä miettiä, miten autan itseäni ja toisia rakentavaan vuorovaikutukseen. Ehkä sinua ärsyttää kovaääninen osastopäällikkö, mutta ehkä häntäkin ärsyttää se, että sinä et koskaan tuota ideoita yhteiseen pöytään vaan että hän saa aina olla se, joka käynnistää ja laittaa asiat alulle. Samalla kun olemme analysoineet yliaktiiviset työnarkomaanit energiasyöpöiksi, unohdamme, että usein juuri nämä samaiset ihmiset ovat niitä, jotka pursuavat ajatuksia ja ehdotuksia silloin, kun niitä kaivataan. Tai se negatiivisen kriittisenä pitämäsi saattaakin olla juuri se, jolta tulee olennaiset kysymykset silloin, kun havitellaan hyvää laatua ja hiotaan yksityiskohtia.
Vaikeus on katsojan silmässä
Sinä vastaat omista reaktioistasi. Jos joku pyrkii reviirillesi, sinä vastaat siitä, pääseekö hän sinne vai ei. Kultivoi omaa tunne-elämääsi, että et kohta enää tunne tarvetta reagoida hyväksikäyttävään kollegaasi millään tavalla. Hän voi yrittää pomppia silmillesi, mutta todennäköisesti hän ei pian jaksa tehdä sitä, jos ja kun hän huomaa, että yrittämillään keinoilla hän ei siinä onnistu. Räiskiminen on tanssiin kutsu. Päätä itse, lähdetkö tanssiin vai passaatko sen tällä kertaa.
Sitten on toisaalta niinkin, että helppous ei välttämättä ole mikään erityisen tavoiteltava olotila työelämässä jossa täytyy olla luova, kekseliäs ja jatkuvalla syötöllä myötävaikuttaa erilaisten tavoitteiden toteutumiseen.
Henkilö jonka sinä koet vaikeaksi, ei välttämättä itse hahmota sitä olevansa. Vuorovaikutustilanteessa kannattaa keskittyä siihen, että itse omalta puolelta rakentaa aina ja kaikkialla luottamuksen siltaa - sanan moniulotteisessa merkityksessä – myös vaikeiden ihmisten suuntaan.