Työnohjauksella onnistumisiin

Työnohjaus on mahdollisuus niille, jotka haluavat kehittää itseään työssä, voida paremmin, olla tietoisempia, ymmärtää itseään työyhteisön jäsenenä ja ymmärtää omia motiivejaan. Työnohjauksessa on mahdollisuus oppia dialogia ja itsereflektointia. Ne ovat taitoja, joita tarvitaan myös työelämän ulkopuolella läpi elämän.

Sain ensikosketukseni työnohjaukseen 90-luvulla. Osallistuin yliopiston ja työnantajien väliseen projektiin, jossa työharjoittelusta tehtiin usean vuoden pituinen. Tällä tavoiteltiin matalampaa kynnystä siirtyä työelämään teoreettisten yliopisto-opintojen jälkeen. Meille tarjottiin työharjoittelun tueksi työnohjausta. Se oli meille uutta ja vierasta. Työnohjaus lopetettiin muutaman kerran jälkeen, koska me turhauduimme niissä istunnoissa.

Tämän kokemuksen kautta ymmärsin, että työnohjauksen tulee lähteä osallistujien tarpeesta, eli olla asiakaslähtöistä.

Työssäni, johon sijoituin opiskelujeni jälkeen, tunsin vuoden jälkeen, että kuherrusaika oli päättynyt. Mielessäni oli monenlaisia huomioita itsestäni, työstäni ja työyhteisöstäni. Enää ei auttanut, että purin mieltäni puolisolleni tai ystäville. Tajusin, että tarvitsen jonkun keskustelukumppanin, joka kuuntelee, tukee ja ymmärtää minua ja minun kysymyksiäni. Pääsin työnohjaukseen.

Työnohjauksessa opin, mitä on dialogi ja itsereflektointi. Dialogi on ennen kaikkea läsnäoloa. Se on jotakin enemmän kuin onnistunut vuoropuhelu. Dialogissa vuorovaikutetaan. Dialogin onnistuminen edellyttää kuuntelemista, toisen kunnioittamista ja ”ei ennalta tietämisen”-tilaa. Dialogi syntyy kiinnostuksesta ja myönteisestä uteliaisuudesta toista kohtaan.

Itsereflektiokyky on onnistuneen dialogin edellytys. Itsereflektio on itsensä tuntemista. Itsensä tuntemista voi opetella ja oppia. Siihen tarvitaan nöyryyttä, oman rajallisuuden tuntemista. On nöyrryttävä ohjattavaksi, autettavaksi myös niissä asioissa, joissa kuvittelee olevansa jo pitkällä. On uskallettava katsoa peiliin. On altistettava itsensä katsomaan itsessä myös niitä ei niin kauniita ja onnistuneita puolia.

Olen itse ollut työnohjattavana vuosia yksin, ryhmässä ja työyhteisönä. Olen saanut jäsentää työtäni ja itseäni työssä ja työyhteisössä. Olen voinut sitoutua työyhteisön pelisääntöihin, jotka ovat työnojauksessa yhdessä kirkastettu. Työnohjauksessa olemme tehneet työtä toimivan työyhteisön eteen. Työnohjauksessa on ollut mahdollisuus kehittää tiimin toimivuutta ja hitsautua yhteen. Olen oppinut ennen kaikkea itsestäni ja siitä, miten voin vaikuttaa omaan työhyvinvointiini. Olen nöyrtynyt kuuntelemaan muita ja arvostamaan erilaisia työtapoja. Tästä syystä haluan tarjota työnohjausta myös muille.

Onnistuneen työnohjauksen ensisijainen kriteeri on, että osallistumiseen on oma motivaatio. Joskus olen kuullut asiakkaiden suusta, että ”en tiedä miksi olen täällä.” Työnohjaukseen ei voi periaatteessa lähettää ketään, koska tarpeen on lähdettävä ohjattavasta. Tosin motivaatio voi herätä myös prosessin aikana.

Työnohjaus on osallistujien foorumi, jossa työasioita voidaan ohjatusti purkaa, käsitellä sekä kehittää. Se on asiakaslähtöistä toimintaa, jossa osallistujien osaaminen ja viisaus tuodaan näkyväksi.