Mitä on mentalisaatio eli mielentäminen?

Mentalisaatio (engl. mentalizing) eli mielentäminen tarkoittaa yksilön kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta. Se on kykyä tehdä toisen ihmisen käyttäytymisestä tarkkoja havintoja ja osuvia tulkintoja - ymmärtää, että ulkoisesti havaitun käytöksen takana on tietoinen, ajatteleva ja tunteva mieli. Mentalisaatio on tietoisuutta omasta mielestä ja toisen ihmisen mielestä ja kykyä käyttää tätä tietoisuutta hyväksi vuorovaikutuksessa. Käyttäytyminen perustuu näin kokonaisuuden huomioimiseen.  

Työelämässä on pitkään puhuttu erilaisista älykkyyksistä, kuten esimerkiksi tunneälykkyydestä, joka on kykyä tunnistaa omat tunteet ja toisten tunteet ja toimia tilannetajuisesti nämä molemmat huomioon ottaen. Mielentäminen laajentaa havainnointikyvyn koskemaan koko mieltä ja kaikkia sen osia, esimerkiksi toisen ihmisen aikomuksia ja motiiveja.  

Mielentäminen auttaa meitä havainnoimaan ja tunnistamaan itsessämme tapahtuvia ilmiöitä, kuten tunteita, ajatuksia ja kehollisia reaktioita, sekä säätelemään toimintaamme tilanteen mukaisella tavalla.  Voidaan ajatella, että mielentäminen on vuorovaikutustilanteissa kykyä pitää mielessä ja huomioida yhtäaikaisesti toisen mielen tapahtumia ja oman mielen tapahtumia.

Keskustelin mielentämisestä psykologian tohtori ja psykoterapeutti Saara Salon kanssa. Saara avaa keskustelussamme hyvin sitä, kuinka kykymme mentalisoida vaihtelee vireystilan mukaan. Hyvin palautuneina ja virkeinä mielennämme harkitummin, kun taas väsyneinä siirrymme herkemmin automaattisen mielentämisen tilaan, jossa teemme paljon virhetulkintoja toisistamme, luemme kasvonilmeitä väärin ja säätelemme omia reaktioitamme heikommin.   Kehittyneeseen mielentämiseen kuuluu tutkiva suhtautuminen toista kohtaan, jossa toteutuu sen kunnioittaminen ja hyväksyminen, ettemme koskaan voi täysin tietää, miltä toisesta tuntuu tai millaisia aikomuksia ja pyrkimyksiä toisella on, mutta voimme silti osoittaa myötätuntoa.

Yksilön mentalisaatiokyky siis vaihtelee tilanteen mukaan ja esimerkiksi stressillä ja psykologisella turvallisuudella voi olla suuri rooli tässä. Meillä kaikilla on joskus stressipiikki, jonka aikana mielentäminen auttamatta tipahtaa. Saara muistuttaa, kuinka tärkeä on näissä hetkissä hidastaa omia ajatuksiaan ja johtopäätöksiä. Kun luulen olevan täysin varma mitä toinen tarkoittaa, ajattelee tai tuntee, on hyvä pysäyttää itsensä ja kysyä, onko todellakin näin.

Voiko omaa mieltään siis täysin tuntea?

Avoimuus ja uteliaisuus oman ja toisten mielen toimintaa kohtaan on hyvä säilyttää, tutkia omia ajatuksia ja tunteita, sekä kysellä, mitä toinen tarkoittaa silloin kun et ymmärrä tai tiedä. On hyvä kysyä, mitä tässä juuri nyt tapahtuu.

Saara sanoo keskustelussamme hienosti: käytännössä mentalisaatio antaa meille luvan toimia paremmin vuorovaikutussuhteessa. 

Kuuntele ja / tai katsele Saaran kanssa käymäni keskustelu alta. Voit kuunnella keskustelun myös podcastina Spotifysta, iTunesista, SoundCloudista ja YouTubesta. Videon näet myös tästä: