Johda energiaa, älä aikaa

Aika on rajallinen luonnonvara, eikä ajan määrää vuorokaudessa pysty lisäämään. Energian kanssa on toisin. Energia on kapasiteettia tehdä työtä ja se muodostuu kehon, ajattelun, tunteiden ja hengen energiasta.

Voimme lisätä energiaa kunkin alueen elinvoimaa vahvistavien elintapojen, rutiinien ja tottumusten avulla. Nykyään työssä on olennaisempaa osata johtaa omaa ja toisten energiaa, kuin pelkkää aikaa.

Fyysinen energia muodostuu siitä, miten johdamme sitä pienillä jokaiseen päivään liittyvillä valinnoilla liikkumisen, ravinnon ja palautumisen suhteen.

Ajattelun energia on aivojen toimintaa. Se on aivojen kykyä tuottaa uusia kytkentöjä ja hermoratoja: oivalluksia, ideoita ja ratkaisuja eteen tuleviin ongelmiin, uusien tilanteiden ratkaisemista. Aivot on lihas, joka vahvistuu mitä enemmän sitä käyttää.

Tunne-energia on kykyä johtaa omia tunteita niin, että uskaltaa tuntea kaikkia niitä tunteita, joita erilaiset tilanteet herättävät niin hyvässä kuin pahassakin ja kuitenkin loppujen lopuksi kykyä johtaa omaa mieltä kohti positiivista tunnetilaa. Jokainen meistä tietää, miten paljon tunnetila vaikuttaa suoriutumiseen. Kun päivä lähtee huonosti käyntiin, yksinkertaisenkin asian tekeminen tuntuu mahdottomalta. Positiivisessa, innostuneessa ja levollisessa tunnetilassa vaikeatkin työtehtävät sujuvat kuin leikiten. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, missä mielentilassa teemme töitämme. 

Henkinen energia on kykyä ymmärtää oman työn ja elämän merkitys isossa kuvassa. On ilo tehdä työtä siitä tunteesta käsin, että tekemälläni työllä on merkitystä itselle, toisille ja sille yhteisölle ja yhteiskunnalle jonka osa olen. Merkityksen tunteen kadotessa katoaa työn ilo ja sitä kautta suoriutuminen laskee: ei synny uusia kytkentöjä ja oivalluksia aivoissa, työ on tehotonta. Hyväkään kalenterijärjestelmä ei ratkaise sitä tosiasiaa, että työt eivät tule määräaikaan mennessä silloin tehdyksi.

Energian johtamiseen liittyviä kysymyksiä on hyvä ymmärtää etenkin silloin, kun ihmisiltä vaaditaan huippusuorituksia tai kykyä säilyttää toimintakykyä haastavissa muutostilanteissa.